Päätin tehdä sen.
Halusin nähdä päivän viimesen.
Se ei ollut hetken päähänpistos.
Olin miettinyt sitä jo kauan.
Vuosista nuoruuden.
Hetkistä ikuisuuden.
Halunnut sitä mielelläni.
Halunnut sitä koko kehollani.
Otin veitsen sahalaitaisen.
Viilsin vasenta rannettani.
Seuraten oikeaa.
Elämäni valui pitkin ranteitani.
Euforia sisälläni kuin orgasmi.
Siihen kuolin mitä irvokkain hymy huulillani.
2 kommenttia:
Karua tekstiä.
ihmettelen taas itsekin miten kaikki noin synkkä on mielestäni kaunista ja minulla tuli aivan sellaisina hämärinä välkkyvinä kuvina tuo runo esiin.
Lähetä kommentti